The Double
To 27.8. klo 14 / AaltoSiilo / Vapaa pääsy / 7+ Su 30.8. klo 14:30 / Valvesali / Vapaa pääsy / 7+ 1. Pusk: V plenu u invalidov ("Invalidien vankina"). Ohjaus Igor Levinsky ja Piotr Totchilin. Musiikki: Laibach. 1993. 2. Iskusstvennoje dyhanije: Vanya (Revolyutsiya) ("Vanja (Vallankumous)"). 1992. 3. Microsurgery: Amalgama ("Yhdistelmä"). Ohjaus Maxim Vasilenko. 1989. 4. Vadim Koshkin & Nikolay Shiroky: Parazity mozga ("Aivoloiset"). 1993. 5. Notchnoi Prospekt: Abyss ("Kuilu"). Ohjaus Konstantin Bozhiev. 1989/1993. 6. Elena Nabel: Je voudrais me taire ("Haluaisin vaieta"). 1992. 7. Igor Verichev (New Composers): Vy dolžny vsjo zabyt ("Teidän on unohdettava kaikki"). Ohjaus Sergey Shutov. 1992. 8. Velvet & Velvet Dolls: Skazka ("Satu"). 1992. 9. Laboratorija merzloty: Svet v kontse tunnelja ("Valoa tunnelin päässä"). Fragmentti piraatti-kaapeli-tv-lähetyksestä. Оhjaus Kirill Preobrazhensky ja Alexey Belyayev. 1991. 10. Currents of Death: Fucking Electrisity ("Vitun sähcö"). Ohjaus Vadim Koshkin. 1993. 11. Stuk bambuka v XI tšasov: Snežnyi mjod ("Lumihunaja"). 1992. Videot ovat artistien ohjaamia paitsi missä toisin mainitaan. Koonneet: Anton Nikkilä and Mika Taanila, 1993. Kesto: 50 minuuttia.
Venäläistä teollisuusmusiikkia ja low-tech musiikkivideoita
Ovatko Venäjä ja venäläinen kulttuuri toivoton tapaus, joka toistaa historian heiluriliikkeen logiikalla aina samat kauheudet? Tätä voi pohtia The Doublen ääressä. Se on kooste musiikkivideoita, niiden tekijöiden haastatteluita ja tv-mainoksia viime kerralta, jolloin Venäjän keskusjohtoisen kulttuurin kontrolloiva kuristusote kirposi väliaikaisesti, 80-90-lukujen vaihteen perestroikan aikakaudelta. Maanalaiset kaitaelokuvaajat ja teollisuusmusiikin tekijät saivat tuolloin tukea korkealta taholta, valtion "keskus-tv:ltä" eli Moskovan maanlaajuisilta TV1:ltä ja TV2:lta, joiden arkistoista Mika Taanila ja minä saimme suurimman osan The Doublella mukana olevien videoiden kopioista vuonna 1993.
Ajan henkeen kuului Neuvostoliiton raskaan teollisuuden romahdus ja sen raunioiden yksityistäminen, ja se näkyi myös musiikkivideoissa ja tv-mainoksissa. Neuvostoliiton perustajien alkuperäisissä visioissa raskas teollisuus, joka rakentui Donbasin kaivosalueen ympärille, oli koko neuvostosivilisaation perusta ja pääosaltaan tietenkin aseteollisuutta; osa The Doublen musiikkivideoista karnivalisoikin kevyesti Neuvostoliiton kasarmihenkisyyttä.1990-luvun alun villiin venäläiseen tv:hen kuuluivat myös massahypnoosikykyjään demonstroineet tv-mentalistit ja väkivaltaisessa arjessa tarvittujen kaasuaseiden mainokset.
Kymmenen vuotta myöhemmin Venäjä alkoi näyttää siivommalta, ja se meni monilla lännessäkin täydestä. Nyt optiikka on vaihtunut, ja jälkiviisaasti voi havaita, kuinka jo The Doublen underground-muusikoiden haastattelut ja videot tuovat esille edellytykset venäläisen kulttuurin nykyiseen rappiotilaan ja fasistisen poliisivaltion syntyyn: venäläisten halun vaieta ja nähdä infantiili passiivisuus normitilana, ellei ihanteena. "Historian hallintaa" eli vääristelyä sivuaa moniselitteisesti New Composersin teknovideo, jossa orwellilainen miesääni komentaa sotilasparaatin tahdissa: "Teidän on unohdettava kaikki." Neuvostoliiton romahduksen jälkeen kaikkea ei unohdettu. Punaisen torin sotilasparaatit aloitettiin neljän vuoden tauon jälkeen uudestaan 1995, ja ydinohjukset palasivat sinne 2008.
- Anton Nikkilä
22.5.2026