Oulun Musiikkivideofestivaalit on Ekokompassisertifikoitu tapahtuma. Olemme sitoutuneet minimoimaan festivaalin järjestämisestä koituvan ympäristökuormituksen. Konkreettisina tekoina tämän toteutumiseksi OMVF mm. järjestää festivaalivieraiden saapumisen junina aina kun vain mahdollista ja järjestää kaiken festivaalitarjoilun vegaanisena sekä pyrkii käyttämään kierrätysmateriaaleja mahdollisimman laajasti ja tarjoaa festivaalin tapahtumapaikoissa mahdollisuuksien mukaan kierrätyspisteitä jätteille.

Lue lisää Ekokompassista

OMVF:in 30-vuotiseen historiaan mahtuu vauhtia ja vaaratilanteita. Seuraavassa kohokohtia ja poimintoja musavideofestarin värikkäistä vaiheista.

1994

OMVF sai alkunsa vuonna 1994 Suomen ensimmäisenä musiikkivideofestivaalina. Tuolloin musiikkivideoiden näkeminen oli haastavampaa kuin nykyisenä Youtube-aikana, ja tähän tarpeeseen festivaali syntyi vastaamaan.

1995

Vuonna 1995 MTV3:n uutukainen nuorten päivittäisohjelma Jyrki! kävi OMVF:llä haistelemassa suomalaisten musiikkivideoskenen tuulia. Arkistointivaiheessa nimettömäksi jääneen sanomalehden toimittaja esitti kuitenkin skeptisen kommenttinsa siitä, kuinka “sarjan kohderyhmä, 15-24-vuotiaat, eivät aivan olleet edustettuina festareilla, eivät tekijöinä eivätkä yleisössä, lukuunottamatta oheistapahtumia - yö-raveja ja kävelykadun karaoketapahtumaa.” Tuona vuonna järjestettyä karaoketapahtumaa markkinointiin lajissaan Euroopan suurimpana.

1996

Vuonna 1996 OMVF:n perustajajäsenistö suunnitteli festivaalille ulkoilmatapahtumaa, ja näin saivat alkunsa legendaariset ilmakitaransoiton MM-kisat. Tapahtuma kohtasi perustamisvuotenaan ennakkoluuloja ja paheksuntaa humoristisen luonteensa vuoksi, mutta se järjestettiin joka tapauksessa keskeisellä paikalla kävelykatu Rotuaarilla. Tuomariston puheenjohtajana toimi Aknestik-yhtyeestä tuttu Jukka Takalo. Lisäksi tuomaristossa istuivat Eppu Normaali -yhtyeen kitaristi Juha Torvinen sekä Oulun Ylioppilaslehden silloinen päätoimittaja Merja Aakko.

1997

Vuonna 1989 sai alkunsa tapahtumien sarja, jonka seurauksena vuoden 1997 festivaalilla nähtiin suuri, Kekkosspektaakkeliksi nimetty ohjelmanumero. Vuonna 1989 Neuvostoliiton valtionpäämies Mihail Gorbatshov oli saapumassa vierailulle Ouluun. Kävelykatu Rotuaarille oli sijoitettuna viiden metrin korkuinen, kymmenien tonnien painoinen Kekkosen päätä esittävä patsas. Näköispatsaan suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi taiteilija Matias Keskinen. Monumentti haluttiin siirtää poliittisen korrektiuden nimissä pois Rotuaarilta Gorbatshovin vierailua varten. Kiireen vilkkaa aamuhämärissä suoritettu urakka ei kuitenkaan sujunut täysin suunnitellusti, vaan kesken siirron UKK:n takaraivo murtui Uusikadulle. Monumentin jäännökset kerättiin Oritkariin joutomaaksi, eikä sen turmeltumista korvattu taiteilija Keskiselle millään tavoin. Vuonna 1997 järjestetyn Kekkosspektaakkelin oli paitsi hyvittää alkuperäisen monumentin kohtalo ja puhdistaa sen muisto, myös omistaa hetki edesmenneen Keskisen muistolle ja elämäntyölle. Spektaakkeliin kuului taiteilija Helena Kankaansyrjän toteuttaman näköispatsaan kuljettaminen mieskuoro Huutajien kantamana halki Oulun keskustan kohti kaupunginteatterin ja Pikisaaren välistä rantaa, mistä se laskettiin lipumaan kohti ulappaa tuhatpäisen yleisön ja torvisoittoryhmän saattelemana.

1998

Vuonna 1998 OMVF kasvoi joka suhteessa – festivaalikävijöiden ja kotimaiseen kilpailuun lähetettyjen videoiden runsas määrä vakiintui viidentenä toimintavuotena. Sanomalehti Kalevan mukaan festivaalikuraattori Mika Ronkainen uskoi kotimaisen videotuotannon määrälliseen kasvuun vaikuttaneen merkittävästi kyseisen vuoden keväällä aloittanut MTV Nordic. Lisäksi festivaaleilla nähtiin MTV Europen kuratoima erikoisnäytös, mikä osaltaan kielii OMVF:n tuolloin saavuttamasta kansainvälisestä huomiosta.

1999

Vuoden 1999 festivaalilla nähtiin ja kuultiin kaikuja Ruotsin musiikkibisneksestä. Naapurimaasta saapui kotimaisen kilpailun viisihenkiseen tuomaristoon kaksi jäsentä, ja ruotsalaista osaamista edustivat myös muutamat erikoisnäytökset. Festivaalilla nähtiin muun muassa hittiohjaaja Jonas Åkerlundin (Madonna, Metallica, Prodigy, Jamirquai, Roxette…) retrospektiivi-näytös. Oulu-lehden haastattelussa festivaalin tuottaja Taina Ronkainen totesi, “ettei tänne kannata mitään englantilaisia, saati sitten amerikkalaisia alkaa roudaamaan, kun näkökulmaa löytyy vierestäkin.”

2000

Vuonna 2000 OMVF joutui kohtaamaan ensimmäistä kertaa festivaalijärjestäjän taloudelliset realiteetit. Kansainvälisten erikoisnäytösten kulujen kattamiseksi oli kyseisiin näytöksiin aloitettava lipunmyynti. Kuraattori Taina Ronkainen kirjoitti festivaalin käsiohjelmassa realismin olevan viemässä voittoa idealismista: “Meidän näytöksiin aletaan myydä lippuja. Halpoja, mutta kuitenkin.” Kansainvälistä laatuohjelmistoa olikin tarjolla kattavasti aina Nick Broomfieldin Kurt & Courtney -dokumenttielokuvasta Michel Gondryn geometristä visuaalisuutta juhlistavaan musiikkivideonäytökseen.

2001

Vuoden 2001 Pumpeligaalan jälkimainingeissa ilmassa oli skandaalin käryä. Kansanpumpelin voitti yleisöäänestyksen tuloksena oululainen huumoriyhtye Prof. Heikerö. Sanomalehti Kaleva kirjoitti festivaalitiloissa kiertäneestä ilkeämielisestä huhusta, jonka mukaan yhtyeen jäsenet olisivat itse täyttäneet nippukaupalla äänestyslipukkeita. Yhtyeen jäsen John Ambulance alias Mika Kuokkanen katkaisi kuitenkin Kalevan haastattelussa huhulta siivet ja kertoi että erityisesti nuorempi festivaaliyleisö oli kertonut yhtyeelle äänestäneensä heitä voittajaksi. Edes kaverit eivät olleet käyneet uurnilla tavallista enempää.

2002

OMVF huipentuu vuosittain Pumpeligaala-palkintojuhlaan, jossa palkitaan ansioituneita musiikkivideoiden tekijöitä kotimaisen kilpailun eri sarjoissa. Pumpeligaalan ohjelmisto on perinteisesti pidetty yleisöltä etukäteen pimennossa, joten gaala on suoranainen yllätysmomenttien ilotulitus. Gaalassa nähdään vuosittain toinen toistaan erikoisempia musiikkiesityksiä, ja vuonna 2002 lavalla nähtiin mm. suosionsa huipulla ollut Jonna Tervomaa keijukaiseksi pukeutuneena. Uutiskynnyksen ylitti kuitenkin kunniamaininnalla palkittu ohjaaja Tommi Pietiläinen, joka palkintoa pokatessaan riisuutui alastomaksi. Eikä ihme – olihan Pietiläisen kaveri luvannut tempauksesta peräti sadan euron palkinnon.

2003

Pumpeligaalassa nähty musiikkinumero nousi 10-vuotisjuhlaansa viettävän festivaalin suurimmaksi puheenaiheeksi. Oulun Sotaveteraanikuoro esitti gaalassa Nylon Beatin hittikappaleen “Viimeinen” ja osana esitystä lavalla nähtiin musiikin tahtiin vartalollaan liikehtinyt nainen. Läsnäolijoiden mukaan esitys aiheutti “suoranaisen hurmoksen”, ja gaalayleisö puhkesi osoittamaan suosiotaan seisten. Liikutuksen kyyneliltäkään ei katsomossa vältytty.

2004

Vuonna 2004 Pumpeligaala oli jälleen kerran loppuunmyyty. Juontajana toimi jo kahdeksatta kertaa, tuolloin Suosikki-lehteä päätoimittanut Katja Ståhl. Teemana kyseisenä vuonna oli joulu, ja lavalla nähtiin ilmielävä poro. Gaala sai edetessään tragikoomisia piirteitä poron tehdessä tarpeensa Oulun Musiikkikeskuksen Madetoja-salin lavalle.

2005

Vuoden 2005 festivaaleista mediassa käytetyin otsikko ja puhutuin teema oli kotimaisen kilpailun heikko taso. Tuomariston jäsenet Ossi Käki, Samuli Knuuti ja Marie-Yama Fadera luonnehtivat esiraaditusta hikiseksi urakaksi, mutta voittajien valintaa sen sijaan kivuttomaksi ja yllättävän yksimieliseksi prosessiksi. Suomalaiselta musiikkivideolta tuomaristo jäi toivomaan tuoreita ideoita ja uusia näkökulmia.

2006

Vuonna 2006 Suomessa vietettiin naisten poliittisten oikeuksien, eli ääni- ja vaalioikeuden, 100-vuotisjuhlaa. OMVF:lla ohjelmistoon kerättiin näytöksiä naisohjaajista, naisartisteista, naisista populäärikulttuurin ilmiössä ja rockissa. Festivaalituottaja Hanna Jakku toi Kalevan haastattelussa esille, että av-alaltakin naisia löytyy – joskin vähemmistönä suhteessa miehiin. Näitä tekijöitä OMVF pyrki nostamaan näkyville. Kuva “Ei mitään prinsessoja - suomalaisen musiikkiteollisuuden vahvat naiset” -paneelikeskustelusta.

2007 FI

Osana vuoden 2007 festivaalia lanseerattiin kansainvälinen musiikkielokuvakilpailu MusiXine. Kilpailu oli maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen, ja siihen osallistuin yhteensä 60 elokuvaa. Voittaja, ruotsalainen Kasper Colliander, pokkasi My Name Is Albert Ayler -elokuvallaan 10 000 euron pääpalkinnon. Tuomariston mukaan kymmenen finalistin joukossa vallitsi erittäin kova taso.

2008

15-vuotiaan OMVF:n huipennus Pumpeligaala kantoi vuonna 2008 suomalaisuuden teemaa. Tilaisuudessa M.A. Numminen esitti nostalgisen lastenlauluklassikon “Minä soitan harmonikkaa”, ja yleisöä hemmoteltiin jakamalla katsomoon 500 jäätelöä.

2009

Metsämiljöön käyttö suomalaisessa musiikkivideossa on paljon nähty taiteellinen ratkaisu, ja myös OMVF:n jälkipuinnissa aihe on noussut vuosi toisensa jälkeen tuomarien kommenteissa esille. Vuosi 2009 ei ollut poikkeus. Tuomariston jäsen Finn Andersson totesi sanomalehti Kalevan haastattelussa, että “hyvin monet kilpailutöistä oli kuvattu metsässä. Mutta kai se metsä on jotenkin niin suomalaista.” Kalevan toimittaja spekuloi samaisessa jutussa: “jos metsäteollisuus katoaa lopullisesti Suomesta, ei hätää - suomalaismetsät täyttyvät jatkossa toinen toistaan innokkaammista musiikkivideo-ohjaajista.” Metsäteemaiset videot ovat kuitenkin ajoittain tuoneet tekijöilleen tunnustusta kotimaisessa kilpailussa. Esimerkiksi Antti Hyyrynen sai Kotiteollisuuden Mahtisanat -kappaleelle ohjaamastaan videosta kunniamaininnan.

2010

Vuonna 2010 Katja Ståhl palasi vuoden tauon jälkeen juontamaan Pumpeligaalaan. Ståhl juonsi gaalan vuosina 1996-2006, piti taukoa vuonna 2007, ja palasi jälleen puikkoihin vuosiksi 2008 sekä 2010. Kyseisen vuoden “kulttuurisymboliikkaa ja kristillisiä viittauksia vilissyt” gaala jäi Ståhlin viimeiseksi, ja näin tuli päätökseensä yksi aikakausi OMVF:n historiassa.

2011

Vuonna 2011 Pumpeligaalan teemana oli David Hasselhoff -tribuutti. Gaalaa toistamiseen juontanut koko kansan hauska kotivideomies Sampo Marjomaa panosti teemaan esittämällä juonnoissaan Hasselhoffin rakastetuimpia hahmoja.

2012

Suomalainen musiikkivideorintama eli hienoista taantuma-aikaa, sillä suuri osa television musiikkivideo-ohjelmista oli lopetettu eivätkä internetin videopalvelut olleet vielä lyöneet itseään läpi. Tästä huolimatta vuonna 2012 kotimaiseen kilpailuun lähetettiin ennätysmäärä musiikkivideoita, ja festivaalilla näytettiin yhteensä 262 videota. OMVF:n tuotanto keksi upean tavan kannustaa festivaaliyleisöä katsomaan kaikki videot: palkinnoksi istumaurakasta luvattiin ruhtinaallisesti pullakahvit. Lupaus lähti liikkeelle festivaalin Facebook-sivulla tehdystä viattomasta heitosta, mutta se jouduttiin laittamaan toteen viimeistään, kun pullakahvipanos noteerattiin Ilta-Sanomien toimesta valtakunnallisessa mediassa.

2013

Vuonna 2013 OMVF täytti kunnioitettavat 20 vuotta. Myös Yleisradio yhtyi juhlintaan julistamalla yle.fi/musiikki -sivustolla elokuun musavideokuukaudeksi. Kokonaisuuteen kuului mm. artistien tekemiä listoja kotimaisista suosikkivideoistaan, keskustelua musiikkivideon historiasta ja tilasta, YleX:n Parasta ennen! -ohjelman ysärisuosikit sekä OMVF-kooste Yle Teemalla. Koosteessa nähtiin palkittuja videoita, tekijähaastatteluja sekä festaritunnelmia. Juhlavuosi rikkoi ennätyksiä kotimaisen kilpailun osallistujasaldolla - kilpailuun lähetettiin huikaisevat 386 videota.

2014

Vuoden 2014 festivaalilla nähtiin kotimaisen kilpailun kilpailusarjan näytöksissä uudistus, kun näytöksissä esitettävät videot jaettiin temaattisiin kokonaisuuksiin aakkosjärjestyksen sijasta. Jaottelulla pyrittiin auttamaan yleisöä löytämään juuri heitä kiinnostavat videot. Pumpeligaalassa esiintyi oululainen koko perheen viihdyttäjä Pallomerimies, josta tippuneiden osasten keräily työllisti festivaalin henkilökuntaa gaalan jälkeen.

2015

OMVF:n festivaaleilla lanseerattiin ensimmäistä kertaa Silakkalounge vastikään avatussa Konst o. deli -taidekahvilassa. Siitä lähtien Silakkalounge on ollut kiinteä osa OMVF:ää – festivaalin polttopisteessä, Kulttuuritalo Valveen keskellä sijaitseva hengailutila tarjoaa puitteet rentoon oleskeluun virvokkeiden kera näytösten lomassa. Festaritunnelman virittelystä vastaavat perinteisesti paikalliset deejiit vinyylilevyvalikoimineen. Vuonna 2015 Loungessa levyjä soittivat esimerkiksi DJ Pef ja DJ Effen, sekä jokavuotisista Velinen sunnuntai-musiikkinäytöksistä tuttu kuraattori Veli Kauppinen.

2016

Vuoden 2016 festivaalilla esitettiin poikkeuksellinen määrä monitaiteellisia näytöksiä: Strike A Pose -dokumenttielokuvan näytöksessä nähtiin vogue-tanssia, kun taas Inside the Mind of Favela Funk -elokuvan näytöstä elävöitti tamperelainen Tinze Twerkers -ryhmä. Berliini, suurkaupungin sinfonia -mykkäelokuvaan elektronisen livesäestyksen loihti Aki Latvamäki. Myös tämän vuoden festivaalilla on luvassa livesäestetty näytös: juhlavuoden avaa Perttu Saksan Eläimen Kuva -dokumenttielokuva, jonka äänimaailman luovat livenä improvisoiden trumpetisti Verneri Pohjola sekä rumpali Mika Kallio.

2017

Pumpeligaalan ja sen osana jaettavien Pumpeli-palkintojen nimet voivat herättää Oulun urbaania historiaa tuntemattomassa henkilössä ihmetystä ja kysymyksiä. Gaala palkintoineen on saanut nimensä Oulun kaduilla 1980-luvulla vaikuttaneelta legendaariselta persoonalta, jota kutsuttiin kaupunkilaisten kesken lempinimellä Pumpeli. “Jos jääkiekossa jaetaan vaikka Jari Kurri -trophy, niin miksei paikallisuutta korostaen Oulussa Pumpeli-patsas” totesi Jukka Takalo sanomalehti Kalevassa vuonna 2003. Vuonna 2017 festivaalin tuotanto sai suru-uutisen Pumpelin poismenosta, ja koko gaalaväki hiljentyi hetkeksi kunnioittamaan OMVF:n imagoon ehkä eniten vaikuttaneen henkilön muistoa.

2018

OMVF:n teema vuonna 2018 oli Äiti maa, jolloin festivaaleilla johon liittyen asiaa oli mm. luonnon monimuotoisuudesta sekä ihmisten vaikutuksesta ilmastoon. OMVF sai ensimmäisen VR-näytöksensä, johon valikoitui 360o -musiikkivideoita monista eri musiikkigenreistä, kotimaasta ja ulkomailta mukanaan live action -videoita sekä animaatiota. Jatkoklubeilla musiikin visualisointi jatkui festivaaleille kutsuttujen VJ-taiteilijoiden kuvittaessa kansainvälisten ja kotimaisten artistien keikkoja.

2019

Vuoden 2019 teemana oli Hot Mess!. Urban Dictionary määrittelee termin seuraavasti: kun jokin näyttää olevan totaalinen sekasotku, mutta onnistuu silti säilyttämään viehätysvoimansa tai kauneutensa. Tämä näkyi mm. kotimaisen nykytaiteen näyttelynä joka käsitteli somea, digitaalisen maailman rajapintoja, julkisuutta, kehonkuvaa ja pop-kulttuuria. Vuoden 2019 OMVF:n elokuvaohjelmiston jatkeeksi tuotiin “visual albumeita” joissa musiikkivideon konseptia venytetään kohti elokuvallisempaa mittaa ja muotoa.

2020

Maailmanlaajuisesta pandemiatilanteesta johtuen vuoden 2020 festivaalit järjestettiin verkossa. OMVF:in festivaalinäytöksiä katsottiin tapahtuman aikana 6396 kertaa ja www.omvf.net sivustolla oli 3891 uniikkia vierailijaa. Ohjelmistoa oli nähtävissä OMVF:in verkkosivuilla, Facebookissa, Twitchissä, Vimeossa, Youtubessa ja Instagramissa sekä Kulttuuritalo Valveella ja Juomapuohissa. Kulttuuritalo Valveen Studio-salissa näytökset pystyi näkemään perinteen mukaan valkokankaalta. Näytökset olivat pääsymaksuttomia ja ne järjestettiin THL:n turvallisuusohjeiden mukaisesti sekä rajoitetulla kapasiteetilla. Kansanpumpeliäänestys tapahtui verkossa, jossa ääniä annettiin 2100 kappaletta. Festivaaleilla jo perinteeksi muodostunut Silakkalounge toteutettiin tänä vuonna live-streamina joka oli kuultavissa Tuokio-kahvilassa ja Real Deal skeittiliikkeessä sekä nähtävissä videon kera Juomapuohi-baarissa. Jatkoklubin virkaa ajoi Sumuposauttajan live-keikka, jota visualisoi Jenna Jauhiainen. Keikka nähtiin Oulun Musiikkivideofestivaalien Twitch-kanavan kautta.

2021

Maailmanlaajuisesta pandemiatilanteesta johtuen vuoden 2021 festivaalien ohjelmistoa jouduttiin viime hetkellä supistamaan esimerkiksi perumalla jatkoklubit ja suurin osa ohjelmistosta järjestettiin rajoitetulla kapasiteetilla. Festivaaleilla vieraili neljän päivän aikana 2600 kävijää. Ohjelmistoa nähtiin Kulttuuritalo Valveella, Hotelli Lasaretissa sekä internetissä. Festivaalin kotimaiseen musiikkivideokilpailuun lähetettiin 368 musiikkivideota, jotka nähtiin

valkokankaalla Kulttuuritalo Valveella ja Snookerissa järjestetyissä kilpailu- ja katselmusnäytöksissä. Kilpailu- ja katselmusnäytösten lisäksi festivaaleilla nähtiin kotimaisia elokuvia sekä ysärikaipuuta pääsi helpottamaan Spice Girls-best! -näytöksessä. Festivaalien yhteydessä nautittiin myös taiteesta Anna-Mari Nousiaisen kuratoimassa NOLO

-nykytaidenäyttelyssä. Festivaaliviikko huipentui lauantaina Asta Salomaan juontamaan Pumpeligaalaan.

2022

Vuoden 2022 festivaalin teemana oli Hoiva. Tämä näkyi festivaaleilla mm. hiljaisuutena, musiikin parantavana voimana, paniikkihäiriöiden kanssa elämisenä ja nähdyksi tulemisen kaipuuna. Keskittymisen kohteena olivat myös safer space -käytänteet kuvauspaikoilla, sydänsuruista toipuminen ja onnen etsiminen. Vuoden 2022 taidenäyttely HOIVAPAKKAUS sisälsi taidetta 12 eri taiteilijalta, ja jatkoi hoiva teemaa pehmeä pilvi näyttelyllä.

Oulun Musiikkivideofestivaalien majoitusyhteistyökumppanina toimii Lapland hotels (Kirkkokatu 3).

Rajoitettu määrä tarjoushintaisia majoituksia (110 € / yhden hengen huone / vrk / Comfort -huone tai 130 € / kahden hengen huone / vrk / Comfort -huone) saatavilla varauskoodilla ALLOMVFELO23 hotellin nettisivuilta

Oulun Musiikkivideofestivaalit (OMVF) on voittoa tavoittelemattoman kulttuuriyhdistyksen Oulun musiikkivideofestivaalit ry:n järjestämä vuosittainen tapahtuma, joka juhlistaa musiikkivideota ja audiovisuaalista kulttuuria. Oulun Musiikkivideofestivaaleja (OMVF) on järjestetty vuodesta 1994 ja se onkin maailman vanhin vuosittain järjestetty musiikkivideofestivaali. OMVF hallinnoi Suomen laajinta musiikkivideoarkistoa, joka kattaa tällä hetkellä 6657 kotimaista videota vuosilta 1994–2022. Oulun Musiikkivideofestivaalien tuottajana toimii Juhani Oivo ja taiteellisena johtajana Ansku Nousiainen. Yhdistyksellä on kahdeksanhenkinen hallitus. Festivaalien lisäksi yhdistys järjestää dokkariklubi Doc Loungea Oulussa sekä järjestää ympärivuotisesti musiikkivideonäytöksiä Oulussa ja muualla.

Näytökset, klubit ja muut oheistapahtumat järjestetään ympäri Oulun keskustaa. Tapahtumapaikkoina toimivat Kulttuuritalo Valveen Valvesali ja elokuvateatteri Studio, 45 Special Saaristonkatu 12, Zivago, Fingersoft, Kulttuurilaboratorio ja RIO. Festivaalin näytösliput myy Kulttuuritalo Valveen lippumyymälä 9.8. alkaen osoitteessa Hallituskatu 7, p. 08 5584 7575. Avoinna ke–to klo 14–19 ja pe-su klo 12-19. Festivaalin aikana lipunmyynti aukeaa tuntia ennen ensimmäistä näytöstä.

9.8. alkaen lippuja voi ostaa myös Oulu10-palvelupisteistä, osoitteesta www.ticketmaster.fi sekä Ticketmasterin lippukaupoista. Ticketmasterista ostettaessa hintaan lisätään Ticketmasterin toimitus- ja käsittelykulut.

Musiikkivideonäytösten liput 5 € ja elokuvanäytösten 8 €. Valveen lippumyymälästä on saatavissa festivaalilippupaketteja: 5 x 5 € arvoisia lippuja 15 € pakettihintaan ja 5 x 8 € arvoisia lippuja 25 € pakettihintaan.

45 Specialin jatkoklubien liput 15 € ovelta (13,5 € ennakkoon sis. Ticketmasterin palvelumaksun) per ilta. Kahden päivän liput ainoastaan ennakkoon Ticketmasterista 20 € (sis. palvelumaksun.)

Festivaali-info ja akkreditointipiste palvelevat Kulttuuritalo Valveella torstaista sunnuntaihin näytösaikoina.